Kamera ei inspiroi
Mitä tehdä silloin kun valokuvaaminen ei enää inspiroi?
Jokaiselle iskee joskus vaihe ettei halua koskea kameraan. Se on luonnollista.
Kamera on kuitenkin todella vahva väline, sillä kerrottava tarina voi olla mitä vain.
Joskus onnistumisten puute luo turhautumista mikä aiheuttaa haluttomuutta koskea kameraan.
Joskus se kestää tunnin, välillä viikkoja pahimmillaan jopa kuukausia. Toki tämmöisen olon takana voi myös olla pitkä kuvausputki, jonka jälkeen ei yksinkertaisesti huvita koskea kameraan.
Me ihmiset mukavoidumme helposti, jäämme junnaamaan samoille raiteille.
Valokuvaamisessa on aina kyse etsimisestä, uuden löytämisestä ja sitä kautta itsensä haastamisessa. Jos tekee aina samaa, ei tule mitään erilaista. Haasta itsesi tekemään uutta.
Helpoin ja yksinkertaisin vinkki on tehdä jotain uutta semmoista mitä et ole tehnyt.
Aloita hyvin hyvin yksinkertaisella, ensimmäinen tavoite on kuitenkin vain painaa nappia etusormella.
Kuvaa pieni sarja, älä vain yhtä kuvaa, tähtää 3-5 kuvaan. Äläkä ota sarjaa myöskään liian vakavasti. Tee yhdellä kävelyretkellä yksi sarjan. Tässä ehdotuksia inspiraatioon.
Valokuvia nilkan korkeudelta.
Uusi perspektiivi saa kuvat näyttämään yllättävän hyvältä, sitä ei usko ennen kuin kokeilee. Kyykkyyn ja kuvia.
Ota valokuvia ääriolosuhteissa.
Mene valokuvaamaan esimerkiksi pilkkopimeässä, kylmässä tai vaikka vesisateessa.
Sillain kuitenkin että on selkeä ero tavallisuuteen. Monesti öisin kaupungit näyttää nukkuvilta.
Kävelet yksin kaiken ulkopuolella.
15 minuuttia.
Valitse vilkas paikka ja ota valokuvia samasta paikasta 15 minuuttia.
Tarkkaile ihmisiä, autoja, valoja, ne muuttuvat jatkuvasti. Kaupungeissa kulmaukset on hyviä paikkoja, niissä ihmiset eivät näe sinua pitkään.
Kun seisot kamera valmiina ja ihminen kävelee kuvaan hän ei tiedä olevansa kohde.
Ihminen ei välttämättä näe sinua kauhean kaukaa joten käytöskään ei muutu. Vaikka nykyään tuijotetaan kännyköitä niin ettei muutenkaan kamerat kiinnosta.
Tarkkaile ihmisiä, katso ihmisten liikkeitä yritä luoda viisi toisistaan erilaista valokuvaa.
Helpoin ja kallein tapa on ostaa jotain mikä inspiroi, joku uusi linssi tai kamera.
Jotain uutta mikä tuo takaisin sen onnistumisen ja haluamisen tunteen.
Valokuvaus on kuin metsästämistä. Silloin kun on jahti päällä ja huomaat sen että nyt osuu, se on huumaava olo. Onneksi kuvauksessa ammumme vain kuvia, emme luoteja.
Palkintona valokuvaamisessa on aina “ikuinen kuva”, semmoinen valokuva mikä säilyy portfoliossasi ikuisesti. Et ikinä unohda sitä hetkeä kun otit sen kuvan.
Mitä vanhemmaksi tulet, sitä harvemmin saat todella onnistuneita kuvia.
Tämän tekstin kirjoitti valokuvaaja Wille Nyyssönen.